Sisällön tarjoaa Blogger.

Makeanhimo, pääseekö siitä eroon?



Moikka! Olen mietiskellyt tässä viime päivinä makeanhimoa.
Olen ollut kolme viikkoa täysin herkuitta ja siis ilman mitään makeaakin.
Syynä, että olen ollut ilman makeaa ja herkkuja, on ollut 
muutama lisäkilo, jotka ovat päässeet kertymään 
kevään ja kesän aikana.
Ruokavalioni on ollut kaiken kaikkiaan vähähiilarinen
 muutaman viikon ajan.
 
No miten kävi viikonloppuna, kun sain pitää herkkupäivän? 
No heti alkuun oli vaikeaa päättää, että mitä makeita herkkuja haluaisin syödä.
Loppujen lopuksi ostin suklaata ja irtokarkkeja.
Kumpikaan ei silti maistunut erityisen hyvältä.
Jännä juttu. 
Näyttää olevan niin, että sitä tottuu olemaan ilman sokeria.
Ei ois minustakaan uskonut, 
vanhasta sokerihiirestä....: D

Kahvin kanssa meni pari palaa suklaata ihan hyvin,
mutta pitänee miettiä tulevaisuudessa, 
että mitä kahvin kanssa syö ja tarviiko syödä mitään ;)
Jokin terveellinen sydänmerkillä varustettu välipalakeksi 
olisi hyvä vaihtoehto suklaan tilalle.

Loppujen lopuksi mulla teki viikonloppuna eniten mieli hyvää ruokaa
ja siihen kaveriksi lasi punaviiniä.
 
Olen joskus lukenut, että makea ja varsinkin suklaa koukuttaa
ja nyt voin jälleen kerran todeta, 
että kyllähän se niin on.
Makeanhimosta voi silti päästä varmaan jossain mielessä 
eroonkin, kun vain rohkeasti yrittää.
 
Aion jatkaa vielä tätä vähähiilarista ja herkutonta aikaa vielä
muutaman viikon. Se jälkeen aion toden teolla miettiä sitä, 
että jättäisinkö itse kokonaan suklaat ja karkit hyllyyn.
Voisihan sitä joskus makeisia syödä, 
mutta vain esim niin, että kun joku tarjoaa niitä.
Se olisi jo iso muutos mulle...
 
Miten teillä muilla, 
oletteko riippuvaisia sokerista vai pärjäättekö ilman?

Näitä asioita jään miettimään vielä.
Tarkoitus olisi, että edessä olisi jonkinlainen elämäntapamuutos,
eikä vain hetkellinen sokerilakko :)



Iso kiitos rakkaat lukijat runsaista kommenteista edelliseen postaukseen <3

Taidan nyt lähteä postiin hakemaan erästä pakettia.
Loppuillaksi olisi tiedossa lastenhuoneen järjestelyä...

Leppoisaa tiistai-iltaa kaikille!

Jaana


Kuvat lainattu: Ylempi kuva: Me naiset: Shutterstock. Alempi kuva: Me naiset

44 kommenttia

  1. Vaude. Mä en pystyisi enkä kyllä halua kieltääkään itseltäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän on oma valinta! Itse koen nyt tärkeänä, että saan makeata vähemmälle ja pari kiloa pois. Sen verran sokerihiiri oon, että tälle asialle on nyt ollut pakko tehdä jotain...

      Poista
  2. Hienoa ja tsemppiä jatkoonkin herkuttomuudessa! Mä oon aivan kauhea sokerihiiri. Raskausaikana ei tehnyt niiin paljon mieli makeaa kuin normaalisti. Ajattelin, että kivasti pääsin herkuttelusta eroon mutta kyllähän se repsahdus tuli heti kun vauva oli maailmassa :D Vähän ennen raskausaikaa mies osti mulle kirjan Irti sokerista. Enhän mä sitä raskausaikana alkanut tarkasti lukemaan. Pitäisikö nyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sulla on oikea kirja aiheesta, wau! Tuohan ois hauska lukea joskus! Oman voinnin ja jaksamisen mukaan sitä muutoksia tehdään :)

      Poista
  3. Hyvä Jassu ja tsemppiä tuleviinkin sokerittomiin viikkoihin:) Sokerin syönti tuo mukanaan niin järkyttävästi kaikkia haittatekijöitä ja pidänkin (ihan maalaisjärjellä ajateltuna) sokeria yhtä suurena vihollisena elimistölle kuin tupakkaa. Luin jostain että jos sokeri keksittäisiin nyt, sille ei voisi antaa edes myyntilupaa! Sokeri lihottaa ja imee elimistöstä nesteet eli aiheuttaa ryppyjä, se heikentää hampaiden kuntoa ja varsinkin vehnäjauhojen kanssa yhdessä (väittäisin näin) pitää yllä jatkuvaa suoliston tulehdustilaa. Siitä kannattaa oikeasti taistella irti, koska se myös koukuttaa, se vaikuttaa yleisjaksamiseen ja -kuntoon ja mitä kaikkea. Lista on loputon..

    Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia muutoksia olet huomannut itsessäsi kun olet jättänyt sokerin pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sullahan oli hieno luettelo eduista! Määpäs kerron jossain kohti, että miten on mennyt sokerittomuuden kanssa. Iho voi ainakin nyt hyvin :)

      Poista
  4. Olin vuosia sitten vuoden syömättä herkkuja, hyvin sujui kun alkuun pääsi, ja karkkia ei kaivannut. Vaan nykyisin taas syön kaikenlaista minkä kyllä huomaakin, varsinkin vyötäröstä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosi on kyllä pitkä aika! Oot sä ollut sissi! Koetan nyt olla jonkin aikaa erossa ja sitten yritän ottaa jonkinlaisen linjan tässä hommassa....

      Poista
  5. Pati kiloa saisi lähteä täältäkin. Tuntuu siellä sun täällä tulleet kilot. Ei kiva.
    Mulle suolainen on suurempi pahe kuin makea. Sipsit pähkinät jne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muistan, että puhuit asiasta. Toinen tykkää makeasta ja toinen suolaisesta :)

      Poista
  6. Tunnistan kyllä itessäni tuon sokerin/makeanhimon ja siitä pitäisi päästä irti...helpommin vaan sanottu kuin tehty. Mukavaa viikkoa ja tsemppiä hyviin päätöksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta! Kyllähän se vaikeeta oli aluksi ja varsinkin viikonloppuna....Kiitti, samoin sulle mukavaa viikkoa!

      Poista
  7. Kyllä olen sokeririippuvainen vaikka suklaariippuvainen en enää ole. Siinä mielessä hyvä juttu, koska nykyään selviän todella pienellä sokerimäärällä, kun ennen sukulakkoa suklaansyönnin määrä oli valtavaa! Täällä saisi lähteä vielä monen monta kiloa. Näytät upealta Jassuntassu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, sulla on ollut mahtava taival elämäntapamuutoksessa! Hatun nosto sulle <3 Kiitti Tiia kohteliaisuudesta!

      Poista
  8. Oi oletpa sinnikäs! Tekis hyvää kyllä itsellekin.. itse asiassa mies ja lapset on meillä tällä hetkellä karkkilakossa joulukuun alkuun asti, mut mä ilmotin heti etten ala.. viime lakko kesti mulla neljä päivää ja koko ajan kun tiesi ettei saa syödä, niin kauheasti teki tietysti mieli. Siitä karkinhimosta kun pääsisi! Kaikesta muusta pystyn kieltäytymään pitemmiksi ajoiksi mutta en karkista.. Tsemppiä sulle ja mielenkiinnolla odotan miten sun projekti etenee :). Vähähiilarisella ruokavaliolla olin itsekin äitiyslomalla 6 vuotta sitten ja se oli paras laihdutusjuttu mitä oon kokeillut, kiloja lähti kymmenen ja olo oli hyvä koko ajan. Valitettavasti silloin ei ollut vielä niin paljon siitä tietoa ja töihinpaluu sosiaalisine ruokataukoineen kävi niin vaikeiksi että sit lopetin. Aina välillä aloitan uudestaan, mutta johonkin se aina lopahtaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläpä ollaan sinnikkäitä, kun jouluun saakka ovat karkkilakossa :) Kellä vähän pelottaa, että repeän uudelleen, mutta pitää koettaa olla sinnikäs. Sullapa lähti komeasti painoa silloin vähähiilarisella dietillä! Melkonen suoritus. Työpaikka on kyllä "paha" paikka, kun siellä on niin usein herkkua tarjolla....

      Poista
  9. Kyl tuo sokeri on vaan niin koukuttavaa! Mä oon myös ollut nyt jokusen viikon ilman sokeria, paria herkkua lukuunottamatta. Alkuun oli vaikeaa, mutta eipä enää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta! Sama homma, alussa hankalaa, mutta nyt oon aika hyvin päässyt eroon! Tsemppiä sullekin!

      Poista
  10. Vau, iso peukku sokerittomuudestasi! Kyllä, koukussa olen minäkin ja etenkin silloin kun on stressiä ja paineita kasvaa sokerin kulutus aika reippaasti. Sokerikoukku taitaa olla hiukan samanlainen kuin tupakkakin: eroon pääsee kun on tarpeeksi sinnikäs tarpeeksi pitkään, mutta valuminen vanhaan käy salakavalasti pikkuhiljaa jos itselleen antaa taas luvan herkutella. Tsemppiä sinulle jatkossakin tässä asiassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stressi on just kyllä sellainen, johon makea auttaa...Ainakin se tuntuu siltä! Joo, varmaan takas sokerikoukkuun pääsee hyvinkin pian. Kiitti tsempeistä!

      Poista
  11. Sokeririippuvainen täällä hei! :D olen samalla keinolla useampaan otteeseen saanut itseni vieroitettua makeasta, eli sokerilakko vaan pidemmäksi aikaa kunnes ei sokeria enää varsinaisesti tee mieli. Sitten sitä vaan jostain syystä taas ratkeaa ja kierre vaan jatkuu! Itse en ole koskaan ollut edes "kohtuukäyttäjä" vaan mulla enemmän on enemmän :D nyt pitäisi taas ottaa itseäni niskasta kiinni eikä vaan lohduttaa itseäni suklaalla kun on kerran kesäkin loppu.. ;) tsemppiä sokerihimon taltuttamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei :) Tosiaan sokerihimo vaan pahenee, jos sille ei tee mitään.. Kiitti tsempistä!

      Poista
  12. Itse käytän sokeria todella harvoin sillain itse lisäämällä. En edes teehen lisää sokeria. Mutta sitä perhanan piilosokeria on kaikkialla kun alkaa tutkailemaan :( Tykkään karkeista ja suklaasta, mutta mulle tulee usein paha olo jo pienestä määrästä. Ei tykkää kroppa sokerista. Kaipa se on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, piilosokeri onkin pahin. Itsekään en lisäile, mutta leivonnaiset ja karkit maistuu. Sulla on kait luontainen taipumus hyljeksiä sokeria :D Se ois mullekin hyvä juttu!

      Poista
  13. Paha, paha sokeri. Olin jo pitkään syömättä sokeria, mutta niin vaan retkahdin taas.
    On se niin koukuttavaa.

    VastaaPoista
  14. Sokeririippuvuudesta on tosiaan hyvä irtaantua, se on paha :) Miten olisi esimerkiksi sokerinhimoon vähän terveellisemmät vaihtoehdot eli vähäkaloriset patukat jotka ovat täysravintoa, mutta huomattavasti terveellisempiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein tiedä, että mikä patukka ois paras? Osaatko sanoa?

      Poista
  15. Täällä on yksi sokerihiiri ja aina välillä tai aika useinki tulee kyllä napsittua just suklaata ja irkkareita!!!
    Pitäispä minunki kokeilla tuomosta vähähiilarista juttua:)

    VastaaPoista
  16. Yksi sokerihiiri täälläkin, pärjäisinköhän ilman... Tuntuu ainakin haasteelliselta ajatukselta...

    VastaaPoista
  17. Täällä yks joka on koukussa sokeriin. Siitä kyllä pitäis päästä irti kokonaan. Joskus olen ollut ilman sokeria ja kyllä olo oli aivan erilainen mitä nyt. Harmittaa kun vanhat tavat tulivat takaisin ja sen myötä väsymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta! Helposti sitä palaa vanhaan...Pitäisi itselläkin nyt omaksua uudet tavat eli vaikka niin että karkki pois kokonaan. Voihan sitä jotain makeaa silti syödä. Mukavaa iltaa!

      Poista
  18. Mä olen ollut pahemman luokan sokeriaddikti. Puoli litraa jäätelöä ja paketillinen keksiä oli joskus vaan alkupala. Yhdessä illassa. Olen mä koukussa edelleenkin jonkinverran. Huomaan sen siitä, että satunnaisen esim. ravintoherkuttelun jälkeen keho huutaa taas sokeria seuraavanakin päivänä. Siksi pidän määrät minimissä. Ihan kaiken sokerin suhteen. Myös perushiilareiden.

    Tsemppiä! Hyvä siitä tulee jos olet jo noin hyvässä vauhdissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ansku, hienosti toimit! Niin se kannattaa tehdäkin, jos tuntee itsensä eli jättää ihan minimiin makeat ja hiilari jutut. Hatun nosto!

      Poista
  19. Aika vähän tulee syötyä sokeria, muuta kuin karkkien muodossa ja niissähän sitä sokeria riittääkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, karkit ne on just pahimpia...Jos pääsis ees niistä eroon :)

      Poista
  20. Melkoisen hyvältä kuulostaa! Hyvä sinä!
    Itse olen niiiin syvällä sokerikoukussa kuin olla ja voi, ollaan kavereiden kanssa verrattukin tätä ihan oikeaan addiktioon, sitä vaan miettii missä ja milloin saa seuraavan (sokeri)annoksen ja sen eteen tekee mitä vaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tuotahan sen just on monesti. Töissäkin huomaa, että pullalautanen tyhjenee melko nopeaan. Moni ei taida jättää väliin...Sellaista se usein on...

      Poista
  21. Olispas vain hienoa päästä sokerista eroon. Tunnustan olevani sokeririippuvainen, suoranainen addikti. Eilisen päivän saldoa en edes uskalla myöntää ääneen. Tekisi niin hyvää olla turruttamatta itseä sillä sokerin määrällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta... Muistan, että ostin viikonlopuksi esim. pussin suklaakarkkeja ja sit jo lauantaina piti ostaa lisää...Eikä siinä varmaan ollut kaikki...

      Poista
  22. Ei pääse eroon, varsinkaan menkkojen aikana menee mikä vaan hyvä, mitä makeampaa sen parempaa :)
    Tähän yhdistettynä rakkaus pullaan, olen miehenkin opettanut et juodaan päiväkahvit pullan kanssa, onneksi liikun paljon, meinaan painoon tulis ja kunnolla, jos vain makailis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on...Peruspullahan on melkein kuin vaalea leipä! Ei niin paha kuin moni muu leivonnainen. Ennemmin syön pullaa kuin karkkia ja suklaata. Pääsis edes siihen tilanteeseen :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on minulle tärkeä :)